Vanhemmille vanhemmuudesta

Vanhemmuus on lauman johtajana ja esikuvana olemista. Joka hetki. Vanhemmat ovat malleja suhtautumisessa itseensä ja muihin ihmisiin sekä elämään ylipäätään. Vanhemmat ovat malleja onnistumisessa ja epäonnistumisessa, anteeksi pyytämisessä ja anteeksi antamisessa.

Vanhemmuuteen kuuluu suojelevien rajojen asettaminen, seinänä ja peilinä oleminen. Vanhemmat ovat tukipuita ja kuvastimia, juurien ja siipien kasvattajia. Täyteen mittaansa kasvanut vanhemmuus uskaltaa sitoutua, lujasti ja lempeästi, myrskyssä ja päivänpaisteessa.

Vanhemmat eivät voi antaa lapsilleen sitä, mitä heillä ei ole, eivätkä opettaa sitä, mitä he eivät itse osaa. Luoja varjelkoon lapsia "täydellisiltä" vanhemmilta:  täydellisillä vanhemmilla ei voi olla epätäydellisiä lapsia, ja täydellisyyden taakka on lapselle raskas kantaa.

Miten katson itseäni? Kriittisesti, arvostelevasti ja tuomiten, vai hyväksyvästi, lempeästi ja rakastaen? Rehellisesti vai epärehellisesti? Missä kohtaa kuva itsestäni on totuudenmukainen, missä kohtaa valheellinen? Millainen peili olen toisille? Kun muut ihmiset katsovat minuun, miten he näkevät itsensä?

Astiat ovat tärkeitä sisältönsä vuoksi, ja sama pätee ihmisiin.  Ihmisen arvo ei riipu mistään ulkoisista seikoista, me saamme sen syntymälahjana. Arvokkaista asioista pidetään huolta. Jokaisen lapsen pitäisi saada kuulla: "Pidä  huolta itsestäsi.  Olet aarre."